mitä opin 23.4
TÄNÄÄN EI OLLUT TUNTIA!
Vaan menimme saliin katsomaan Kiuruveden vammaisneuvoston pitämää esitystä vammaisuudesta.
Esitys oli mielenkiintoinen ja opin jopa enemmän kunnioittamana vammautuneita kuin ennen. Minusta oli hienoa, että paikalle oli tullut oikeasti liikuntavammainen,(Timo Toivonen) joka kertoi omasta elämästään. Niin hyvistä kuin huonoistakin kokemuksista.
En ole ennen tiennyt että vammautunut voi käydä koulua ihan normaalissa luokassa, ilman sen kummempaa ohjausta. Vammaiset ovat ihan normaali ihmisiä, mutta heillä on joku rajoite elämässään, se voi olla esimerkiksi liikutavamma tai oppimisvaikeus, joka aiheuttaa ongelmia normaalissa elämässä.
Timo Toivonen Kiuruvedeltä kotoisin ja käynyt saman yläasteen kuin minä, hän on jopa saavuttanut maailman ennätyksen vammaskeilauksessa. Vaikka olisi kuinka vammainen, niin aina voi harrastaa samoja asioita kuin muutkin, jos vain yrittää tarpeeksi.
Pidin paljon koko tunnista, opimme vammaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Olen itsekkin ollut pyörätuolissa ja tiedän miltä tuntuu kun ihmiset katsoivat ja jäivät jopa tuijottamaan minua. Timolla on hyvä tapa ehkäistä tuijotusta ja oudoksumista tervehtimällä katsojaa iloisesti. :)
Timo Toivonen Kiuruvedeltä kotoisin ja käynyt saman yläasteen kuin minä, hän on jopa saavuttanut maailman ennätyksen vammaskeilauksessa. Vaikka olisi kuinka vammainen, niin aina voi harrastaa samoja asioita kuin muutkin, jos vain yrittää tarpeeksi.
Pidin paljon koko tunnista, opimme vammaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Olen itsekkin ollut pyörätuolissa ja tiedän miltä tuntuu kun ihmiset katsoivat ja jäivät jopa tuijottamaan minua. Timolla on hyvä tapa ehkäistä tuijotusta ja oudoksumista tervehtimällä katsojaa iloisesti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti