Kiinnostuksen kohteet 3
Liikuta on tärkeä osa terveyden ylläpitämisessä, joten kerron tässä mitä kaikenlaisia eri lajeja on olemassa ja miten ne vaikuttavat terveyteen.
Jalkapallo
Jalkapallo on erittäin tunnettu laji ympäri maata. Pelin ideana on kuljettaa palloa jalalla ja oman joukkueen kanssa tehdä maaleja vastustajan maaliin ja samalla puolustaa omaa maalia jottei vastustaja tekisi maaleja. Pallo saa koskea vartalossa kaikkialle muualle kuin käsiin, pallon koskettaessa käteen, tulee vapaapotku/ rangaistuslaukaus vastustajan hyödyksi.
Jalkapallo on siis joukkue peli, eikä siinä voi pärjätä vain yhden hyvän pelaajan avulla. Kaikkia joukkueen jäseniä tarvitaan!
Kaikissa harrastuksissa tapaa uusia ihmisiä ja voi saada paljon ystäviä, joten se kehittää sosiaalista- ja henkistäterveyttä. Ja koska jalkapallo on urheilulaji niin se kehittää myös fyysistä terveyttä eli peruskuntoa. Lajissa on oltava hyvä kestävyys sillä vaihtoja tehdään kolme per peli ja kenttä ja peli aika ovat suuria.
Jalkapallossa on myös paljon huonoja puolia, kaikessa urheilussa on vaarana ylikunto. Se on myös raskas laji jaloille, varsinkin polville. Monilla jalkapalloilijoilla on todettu paljon polvisairauksia ylirasituksesta ja ''pelin tapaturmista''. Jalkapallo on vauhdikas peli, siinä tehdään paljon nopeita käännöksiä ja saatetaan törmätä vastapuolen pelaajiin. Kovalle nurmelle lennettäessä voi käydä erittäin huonosti, voi tulla aivotärähdys, niveliä /nivel mennä paikaltaan tai voi jopa kuolla vammoihinsa.
Olin Espanjassa katsomassa RCD Espanyol:n peliä ja kummastelin miksi ihmiset hiljentyivät 21 peliminuutin kohdalla. Kysyin sitten paikallisilta ja he kertoivat joukkueen kapteenin menehtyneen heidän yhteisellä harjoitusleirillä äkillisesti sydänkohtaukseen. (vuonna 2009) Pelaaja oli Daniel Jarque ja hän oli kuollessaan vasta 26- vuotias. Pelasi numerolla 21.
Minusta oli hienoa, kuinka kaikki kunnioittivat edesmennettä pelaajaa. Tässä taas huomataan kuinka vaarallisia ihan ''normaalitkin'' lajit voivat olla.
Tietysti taso, ikä ja kentän koko vaikuttavat paljon, mutta jokaisessa ikäluokassa sattuu aina joitain haavereita.
Kiuruvedellä on yksi jalkapallo seura Kiupa, Iisalmessa on kaksi Klubi36 (tytöille ja naisille) ja PK37 (pojille ja miehille)
Nuorena aloitettu jalkapallo auttaa menestymään!
Klubi36
Jalkapallossa sponsorit ovat keskeinen osa rahoituspuolta.
Jääkiekko
Jääkiekko on talviurheilulaji ja joukkuelaji. Se on paljon vauhdikkaampaa ja vaarallisempaa kuin jalkapallo, joten siksi siinä käytetään enemmän suojia. Jääkiekossa on sama idea kuin jalkapallossa, mutta siinä luistellaan jäällä, mailoilla kiekkoa kuljettamalla tehdään maalia, kiekko saa osua koko vartaloon ja laji on pääosin talvella harrastettava. Tietysti lajeissa on paljon eroja, mutta perus idea on sama.
Jääkiekko edistää myös sosiaalisista- kuin henkistäkinterveyttä, koska lajin parissa tavataan paljon ihmisä ja joutuu jotenkin olemaan kanssa käymisessä joukkueen kaikkien pelaajien kanssa. Joukkuelajien kautta voi saada elinikäisiä ystäviä, mutta joukkueessa voi olla myös riitatilanteita tai syrjimistä. Rakkaus harrastusta kohtaan voi kuitenkin ratkoa riitoja tai sitten valmentaja puuttuu asiaan. Harrastuksissa on oltava joukkueen kaikilla jäsenillä hauskaa!
Jääkiekossa kehittyy reaktiokyky, nopeus ja ''hetkellinen kunto''. Tarkoitan hetkellisellä kunnolla sitä, että jääkiekossa ollaan kentällä maksimissaan 30 sekunttia ja se aika luistellaan täysillä. Jalkapallosta poiketen kentällä käydään tekemässä kaikkensa ja tullaan pian vaihtoon, kokemuksesta voin sanoa, että jääkiekko on raskasta kaikki varusteet päällä. Varusteet painavat erittäin paljon ja lämmittävät kehoa jo valmiiksi, jäähallin kylmä ilma tekee myös sen, että suu alkaa kuivua hyvin nopeasti ja tulee jano.
Jääkiekossa kehittyy myös peliäly, virheiden avulla voi löytää tavan tehdä oikeita pelillisiä ratkaisuita.
Tämäkin laji on sellainen jossa sattuu ja tapahtuu, ehkä jopa eniten kaikista joukkuelajeista.
Varsinkin miesten sarjoissa tapahtuu paljon tapaturmia, kun vauhti on suuri ja voimaa löytyy. Taklatessa toista pelaajaa yritetään vain hidastaa ja estää toisen pääsyä kiekolle, mutta joskus miesten jääkiekkoa katsellessa se näyttää ihan täysin väkivallalle. Kyllähän lajissa kiehuukin paljon tunteet ja syntyy nujakoita, mutta niissä ei yleensä käy pahemmin kuin suu tai nenä vuotavat verta. Tyhmyyksistä kentällä tuomari antaa heti jäähyn tai heittää suihkun puolelle.
Minun mielestä NHL sarjassa tehtiin surkea päätös varusteista!! Siellä ei ole enää pakollista käyttää visiiriä eikä kaulasuojaa. Juuri ne kohdat kehosta ovat paikkoja joista syntyvät vakavimmat vammautumiset jääkiekossa. Kiekon osuessa kaulaan voi syntyä pahaa jälkeä, kuten aatamin omena voi vaurioitua ja tulee niin sanottu kuristusefekti. Siinä voi jopa kuolla.
Jos kiekko osuu silmään niin että silmä voi vaurioitua niin pahoin että sokeutuu puoliksi.
Jääkiekossa myös tulee paljon murtumia käsiin ja jalkoihin, suurin rasitus kohdistuu polviin.
Kaikki tietävät Teemu Selänteen jolla on ollut paljon ongelmia polviensa kanssa ja nyt hänen lopetettaessaan uransa, hän suuntaa heti polvileikkaukseen. Polvileikkauksista toipuminen on hidasta ja kuntoutuminen tuntuu aluksi raskaalle ja ylitsepääsemättömälle asialle. Urheilijan leikkaus voi estää koko uran jatkumisen ja sen takia Teemu päätti lähteä leikkaukseen vasta uran loputtua.
Kimulit
Kimulit
Yleisurheilu (korkeushyppy)
Korkeushypyssä ponnistetaan yhdellä jalalla riman yli sen takana olevalle patjalle ja yritetään olla tiputtamatta rimaa tai koskemaan patjaan enenn hyppyä. Patjaan koskettaessa ennen riman ylitystä tulee heti hylätty suoritus ja yhtä korkeutta saa yrittää ylittää kolme kertaa, jos ei pääse kolmanella kerralla yli, kisa päättyy omalta osalta. Vauhdin saa ottaa kolme kertaa uusiksi ennen kuin tulee yksi hylätty, tätä sanotaan myös ohijuoksuksi. Virallisissa kisoissa on tietty aika milloin hyppääjän on lähdettävä juoksemaan kohti rimaa, jos aika loppuu tulee yksi hylky.
Korkeushyppy on yksilölaji ja siinä ei voi kisatakkaan ryhmässä. Yleensä korkeushyppääjillä on henkilökohtainen valmentaja, joka keskittyy urheiliaan täysin, mutta valmentaa voi myös ryhmiä.
Korkeushypyssä tarvitaan koko vartaloa, joten muut harrastukset ovat vain hyödyksi ja itse korkeushyppy on hyödyksi muille lajeille. Siinä on oltava hyvä hetkittäinen maksiminopeus ja ponnistus, mutta kisattaessa on tarvittava myös kestävyyttä. Ilman kestävyyttä ei jaksaisi kisoissa hypätä aina uudestaan omalla vuorollaan, koska oma vuoro saattaa tulla hyvinkin nopeasti. Olen myös sitä mieltä, että korkeushypyssä tarvitaan keskittymistä ja hyvää itsetuntoa, koska riman tippuessa on koottava itsensä uuteen yritykseen ja keskityttävä siihen jopa enemmän kuin edelliseen suoritukseen.
Suurin osa ihmisistä luulee, että lyhyt ja ''tanakka'' ihminen ei voi edes harrastaa korkeushyppyä, mutta se on mahdollista. Hyvällä kunnolla, ponnistuksella ja kovalla harjoituksella voi saavuttaa paljonkin korkeushypyssä. Tietysti pituudesta ja laihuudesta on hyötyä, sillä ponnistaessa ei tarvitse käyttää niin paljoa voimaa kuin lyhyen ja ''tanakan''
Tämäkin laji on välineurheilua, koska piikkaritkin voivat ratkaista suorituksia, yleensä pidemmät piikit on tarkoitettu hoikemmille ja lyhyemmät muille. Korkeushyppypiikkareissa on edessä ja takana piikit estämässä liukastumista ja kaatumista tiukassa kurvissa ennen hyppyä, ne auttavat myös pitämään kehon kentän pinnalla kevyenä ja se helpottaa ponnistusta.
Korkeushyppääjällä on myös paljon erilaisia vaivoja uransa aikana ja yleisimmät vaivat ovat jalkoihin kohdistuneita tai selkävaivoja. Rimaa ylittäessä selkä taivutetaan kaarelle nopeasti ja siinä nopeassa hetkessä voi tulla revähdyksiä tai venähdyksiä, jotka voivat lopettaa hypyt kokonaan. Selässä on paljon nikamia, jotka voivat mennä paikoiltaan esim. SI-nivel on erittäin yleinen nivel menemään paikoiltaan.
Selkä on tärkeä ruumiin osa, joten selkään kohdistuesta kovasta kivusta on lähdettävä heti lääkäriin, nimittäin selkäytimen vaurioituessa ihminen voi halvaantua pahoin.
Jalkavaivat korkeshyppääjällä kohdistuvat yleensä penikoihin ja polviin, sillä ponnistatteassa yhdellä jalalla, ponnistusjalka joutuu kovalle rasitukselle. Ponnistus tapahtuu tiukan mutkan jälkeen kantapään kautta, on jopa sanottu että tiukka kaari ennen hyppyä vähentää painovoimaa.
Polvi vaivoihin urheilijat hankkivat yleensä polvitukija ja penikka vaivoissa auttaa hierojat.
Naiskorkeushyppääjillä esiintyy myös syömishäiriöitä, kuten anoreksia, sillä laihemman ihmisen on helpompi hypätä. Anoreksia ei kuitenkaan koskaa ole ihmiskeholle hyödyksi, sillä ilman ruoasta saatua energiaa, ihminen ei voi kehittää lihaksiaan. Anoreksia voi myös supistaa lihaksia ja viedä voimat kokonaan.
Anoreksia voi estää urheilu uran kokonaan!
Uinti
Uintia harrastetaan joukkueessa, sekä yksin, tässä aioin kertoa uinnista yksilölajina.
Uinnissa pyritään uimaan omalla radalla nopeammin kuin muut esim. 25 metriä. Uinti tyylejä on erilaisia kuten kloori, rintauinti ja selkäuinti. Kaikissa uintityyleissä tarvitaan koko kehoa ja hetkellistä maksiminopeutta. Hapenotto, uintitaito ja nopeus ratkaisevat yleensä kaikki kisat. Nopeiten pääsee se joka osaa ottaa happea samalla kuin ui eteempäin ja ottaa happea vain välillä.
Uimareilla ei ole niin paljoa vaivoja kuin muilla urheilijoilla, koska siinä ollaan vedessä ja vesi on yleensä kuntouttaja erilaisille kivuille. (polvivaivoille) Uimareilla yleisimmät vaivat kohdistuvat reisiin ja muut vaivat ovat revähdyksiä ja venähdyksiä.
Uinnissa on tärkeää hallita koko keho ja tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, ensin kannattaa harjoitella uintityyli rauhassa hyväksi ja varmaksi ennen kuin alkaa uimaan kilpaa. Vain harjoittelemalla oppii !!
Uintiinkin liittyy vahvasti välinet/varusteet, esimerkiksi uintipipo on estämässä hiusten kastumista ja vähentämässä veden vastusta. Uimareilla on mahdollisimman ihonmyötäinen uimapuku, koska sekin vähentää veden vastusta ja vähentää sekunteja ajasta. Uimalasit estävät klooriveden pääsyä silmiin ja helpottaa uimareiden näkemistä vedessä.
Räpylöitä käytetään yleensä vain sukelluksessa, koska ne nopeuttavat erittäin paljon uimista.
Uinti on yksi niistä harvoista lajeista, jossa ei tule yhtään luuliikuntaa, joten urheilijat joutuvat tekemään muitakin harjoitteita kuin uimista. Uimarit esimerkiksi käyvät kuntosalilla kasvattamassa käsi ja jalkalihaksia.
Uinti on Suomessa vielä hieman tuntemattomampi laji, joten kisaajia löytyy melko vähän. Mutta onhan Suomessakin erittäin lahjakkaita menestyneitä uimareita ollut aina.
Yleisurheilu (korkeushyppy)
Korkeushypyssä ponnistetaan yhdellä jalalla riman yli sen takana olevalle patjalle ja yritetään olla tiputtamatta rimaa tai koskemaan patjaan enenn hyppyä. Patjaan koskettaessa ennen riman ylitystä tulee heti hylätty suoritus ja yhtä korkeutta saa yrittää ylittää kolme kertaa, jos ei pääse kolmanella kerralla yli, kisa päättyy omalta osalta. Vauhdin saa ottaa kolme kertaa uusiksi ennen kuin tulee yksi hylätty, tätä sanotaan myös ohijuoksuksi. Virallisissa kisoissa on tietty aika milloin hyppääjän on lähdettävä juoksemaan kohti rimaa, jos aika loppuu tulee yksi hylky.
Korkeushyppy on yksilölaji ja siinä ei voi kisatakkaan ryhmässä. Yleensä korkeushyppääjillä on henkilökohtainen valmentaja, joka keskittyy urheiliaan täysin, mutta valmentaa voi myös ryhmiä.
Korkeushypyssä tarvitaan koko vartaloa, joten muut harrastukset ovat vain hyödyksi ja itse korkeushyppy on hyödyksi muille lajeille. Siinä on oltava hyvä hetkittäinen maksiminopeus ja ponnistus, mutta kisattaessa on tarvittava myös kestävyyttä. Ilman kestävyyttä ei jaksaisi kisoissa hypätä aina uudestaan omalla vuorollaan, koska oma vuoro saattaa tulla hyvinkin nopeasti. Olen myös sitä mieltä, että korkeushypyssä tarvitaan keskittymistä ja hyvää itsetuntoa, koska riman tippuessa on koottava itsensä uuteen yritykseen ja keskityttävä siihen jopa enemmän kuin edelliseen suoritukseen.
Suurin osa ihmisistä luulee, että lyhyt ja ''tanakka'' ihminen ei voi edes harrastaa korkeushyppyä, mutta se on mahdollista. Hyvällä kunnolla, ponnistuksella ja kovalla harjoituksella voi saavuttaa paljonkin korkeushypyssä. Tietysti pituudesta ja laihuudesta on hyötyä, sillä ponnistaessa ei tarvitse käyttää niin paljoa voimaa kuin lyhyen ja ''tanakan''
Tämäkin laji on välineurheilua, koska piikkaritkin voivat ratkaista suorituksia, yleensä pidemmät piikit on tarkoitettu hoikemmille ja lyhyemmät muille. Korkeushyppypiikkareissa on edessä ja takana piikit estämässä liukastumista ja kaatumista tiukassa kurvissa ennen hyppyä, ne auttavat myös pitämään kehon kentän pinnalla kevyenä ja se helpottaa ponnistusta.
Korkeushyppääjällä on myös paljon erilaisia vaivoja uransa aikana ja yleisimmät vaivat ovat jalkoihin kohdistuneita tai selkävaivoja. Rimaa ylittäessä selkä taivutetaan kaarelle nopeasti ja siinä nopeassa hetkessä voi tulla revähdyksiä tai venähdyksiä, jotka voivat lopettaa hypyt kokonaan. Selässä on paljon nikamia, jotka voivat mennä paikoiltaan esim. SI-nivel on erittäin yleinen nivel menemään paikoiltaan.
Selkä on tärkeä ruumiin osa, joten selkään kohdistuesta kovasta kivusta on lähdettävä heti lääkäriin, nimittäin selkäytimen vaurioituessa ihminen voi halvaantua pahoin.
Jalkavaivat korkeshyppääjällä kohdistuvat yleensä penikoihin ja polviin, sillä ponnistatteassa yhdellä jalalla, ponnistusjalka joutuu kovalle rasitukselle. Ponnistus tapahtuu tiukan mutkan jälkeen kantapään kautta, on jopa sanottu että tiukka kaari ennen hyppyä vähentää painovoimaa.
Polvi vaivoihin urheilijat hankkivat yleensä polvitukija ja penikka vaivoissa auttaa hierojat.
Naiskorkeushyppääjillä esiintyy myös syömishäiriöitä, kuten anoreksia, sillä laihemman ihmisen on helpompi hypätä. Anoreksia ei kuitenkaan koskaa ole ihmiskeholle hyödyksi, sillä ilman ruoasta saatua energiaa, ihminen ei voi kehittää lihaksiaan. Anoreksia voi myös supistaa lihaksia ja viedä voimat kokonaan.
Anoreksia voi estää urheilu uran kokonaan!
Uinti
Uintia harrastetaan joukkueessa, sekä yksin, tässä aioin kertoa uinnista yksilölajina.
Uinnissa pyritään uimaan omalla radalla nopeammin kuin muut esim. 25 metriä. Uinti tyylejä on erilaisia kuten kloori, rintauinti ja selkäuinti. Kaikissa uintityyleissä tarvitaan koko kehoa ja hetkellistä maksiminopeutta. Hapenotto, uintitaito ja nopeus ratkaisevat yleensä kaikki kisat. Nopeiten pääsee se joka osaa ottaa happea samalla kuin ui eteempäin ja ottaa happea vain välillä.
Uimareilla ei ole niin paljoa vaivoja kuin muilla urheilijoilla, koska siinä ollaan vedessä ja vesi on yleensä kuntouttaja erilaisille kivuille. (polvivaivoille) Uimareilla yleisimmät vaivat kohdistuvat reisiin ja muut vaivat ovat revähdyksiä ja venähdyksiä.
Uinnissa on tärkeää hallita koko keho ja tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, ensin kannattaa harjoitella uintityyli rauhassa hyväksi ja varmaksi ennen kuin alkaa uimaan kilpaa. Vain harjoittelemalla oppii !!
Uintiinkin liittyy vahvasti välinet/varusteet, esimerkiksi uintipipo on estämässä hiusten kastumista ja vähentämässä veden vastusta. Uimareilla on mahdollisimman ihonmyötäinen uimapuku, koska sekin vähentää veden vastusta ja vähentää sekunteja ajasta. Uimalasit estävät klooriveden pääsyä silmiin ja helpottaa uimareiden näkemistä vedessä.
Räpylöitä käytetään yleensä vain sukelluksessa, koska ne nopeuttavat erittäin paljon uimista.
Uinti on yksi niistä harvoista lajeista, jossa ei tule yhtään luuliikuntaa, joten urheilijat joutuvat tekemään muitakin harjoitteita kuin uimista. Uimarit esimerkiksi käyvät kuntosalilla kasvattamassa käsi ja jalkalihaksia.
Uinti on Suomessa vielä hieman tuntemattomampi laji, joten kisaajia löytyy melko vähän. Mutta onhan Suomessakin erittäin lahjakkaita menestyneitä uimareita ollut aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti