3. jakson lopputehtävä

                                   Terveyteni salat

 ”Terveys on täydellinen fyysisen,

 psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin

 tila eikä vain sairauden puutetta”.      

Yllä oleva lause on maailman terveysjärjestön määritelmä sanasta ''terveys''. Olen täysin samaa mieltä kuin maailman terveysjärjestön jäsenet, mutta ottaisin tuon ''täydellinen'' sanan pois, sillä kukaan ihmisistä ei ole täydellinen kaikilla terveyden osa-alueilla.

 Psyykkistä terveyttä on vaikea tutkia, koska ainakin omasta mielestäni sisäisen terveydentilan voi määritellä jokainen itse. Ei kukaan muu tiedä mitä omassa mielessä pyörii, esimerkiksi masennusta tai muita psyykkisiä sairauksia pystyy peittämään muilta, mutta ei itseltä. Eihän alkoholistikaan myönnä muille omaa sairauttaan vaikka varmasti tietää sisimmässään, että on sairas.

Tässä tehtävässä painotan omaa terveyttäni, kerron kuinka ylläpidän terveyteni eri osa-alueita ja mitä terveys minulle merkitsee.

Terveyden merkitys elämässäni

Terveys on minulle koko elämä, se kuuluu jokapäiväiseen elämääni, vaikka en haluaisi. Vaikka en haluaisi nukkua, kehoni nukahtaa silti. Keho siis yrittää varoittaa, jos ei pidä terveydestä huolta. Jos minun pitäisi tehdä lista tärkeimmistä asioistani niin jokainen asia listassa yhdistyy jotenkin terveyteeni. Esimerkiksi ystävät ja perhe kuuluuvat sosiaaliseen terveyteen ja liikunta harrastukset yhdistyvät fyysiseen terveyteen ja myös psyykkiseen terveyteen, sillä se saa minun mielenkin rentoutumaan. Terveys on siis minulle erittäin tärkeä asia ja pyrin joka päivä hieman ''parantamaan'' sitä, esimerkiksi en syö joka päivä herkkuja, koska herkuissa on paljon hiilihydraatteja. Hiilihydraatit tekee kylläiseksi vain hetkeksi, mutta pian tulee taas nälkä ja sokerin nälkä kasvaa. (Tekee mieli kokoajan ottaa lisää esim. suklaata) Onhan se pakko tunnustaa, että tulee sitä välillä syötyä nameja, mutta saa ihminen herkutella ainakin kerran viikossa hieman.

Tavoittelen tasapainoista terveyttä, eli siis millään terveyden osa-alueella ei tulisi hetkellisesti suuria horjahduksia huonompaan. Se on erittäin paljon vaadittu keholtani, mutta tiedän että jokainen pystyy joskus toteuttamaan tavoitteensa. 

Fyysinen terveyteni

Ylläpidän päivittäin fyysistä terveyttäni monin eri tavoin, kuten liikunnalla, venyttelemällä ja lepäämällä.

 Joku voisi ajatella että miten muka lepäämällä voi ylläpitää terveyttä, mutta tietysti sillä voi. Hyvään fyysiseen terveyteen tarvitaan myös lepoa, ylikunto ei ole hyväksi terveydelle! Ei kukaan jaksa tehdä fyysisiä ponnisteluja ilman lepoa, levon tärkein muoto on mielestäni uni. Minulle se on erityisesti tärkeä, sillä huonosti nukutun yön jälkeen ei mikään oikein onnistu, kun tuntuu että on edelleen unessa. Jos elimistö ei saa tarpeeksi lepoa, se ei voi kehittyä. Silloin esimerkiksi peruskuntoa on vaikea nostaa vaikka kuinka yrittäisi, myös tässä tilanteessa voitaisiin puhu ylikunnosta. Ylikunnon seurauksena on yleensä liikuntakieltoa tai rajoitteita, jotta lepoa tulisi.

 Minä itse tykkään nukkua pitkät yöunet, että jaksaa iltaan asti ilman päiväunia. Jos satun nukkumaan päiväunet, sen kyllä huomaa.. eli siis illalla ei saa millään unen päästä kiinni tai valvoo turhan pitkään ja taas tulee lyhyet yöunet. Päiväuniin voi jäädä tavallaan koukkuun kun kierre vain jatkuu ja jatkuu, sen voi lopettaa vain vahvalla itsekurilla, yrittää jaksaa valvoa iltaan ilman päikkäreitä ja menee vaikka vähän aikaisemmin nukkumaan.

  Käytän monia erilaisia liikuntamuotoja pitääkseni fyysisen terveyteni kunnossa, esimerkiksi pelaan jääkiekkoa säännöllisesti kaksi kertaa viikossa + pelit päälle, käyn lyhyellä lenkillä kerran viikossa, kuntosalilla käyn satunnaisemmin ja tietysti kävelen aina kouluun ja koulusta kotiin. Olen aloittamassa jalkapallon taas uudestaan ja voi olla että se sekoittaa normaaliarkeani suuresti. Palaan vanhaan joukkueeseni (Klubi36), mutta aloitan myös ''uudessa'' joukkueessa Kiupassa, eniten tässä kaksoisedustuksessa jännittää se, kuinka saan kehoni mukaan takaisin rankkaan liikuntarytmiin, sillä nykyään en liiku läheskään niin paljon kuin nyt kesällä on liikuntaa luvassa. Nykyään on siis harjoitukset kolme tai neljä kertaa viikossa, ihan oman jaksamisen mukaan. (kaksi kertaa toisessa joukkuessa ja kaksi toisessa) Muistan kun lopetin jalkapallon, niin kehoni jäi hieman kaipaamaan liikuntaa, oloni tuntui erittäin saamattomalle kun ei ollutkaan joka päivä Iisalmessa harjoituksia. Olen varma, että kuntoni kasvaa huikeasti, kun harrastuksien lisäksi minulla on yli kuukaudeksi kesätöitä! Huh huh :) Kesätyöt vaikuttaa suuresti harrastuksiin, työt ennen harrastuksia.

 Mutta minun mielestä pienetkin liikuntasuoritukset edistävät peruskuntoasi, ei tarvitse aina tehdä suuria hikisuorituksia kehittääkseen peruskuntoa, myös kouluun käveleminen/pyöräileminen ja koulusta kotimatkat edistävät kehoasi. Jos koulu on alle 6 km päässä kotoasi niin pystyt helposti kävelemään matkan kaksi kertaa päivässä. Myös vapaa-ajalla olisi hyvä harrastaa pientä luuliikuntaa esimerkiksi harjoituksiin tai vaikkapa kaverin luokse mennessä. Mainitsin jo lauseessa luuliikunnan, se on erittäin tärkeä osa fyysistä terveyttä, sillä vanhemmalla iällä luut alkavat rapistua jos ei nuorena ole jo aloittanut luuliikuntaa. Kun luut ovat erittäin hapristuneita eli luun mineraalitiheys ja massa pienenevät rajusti voidaan puhua osteoporoosista. Osteoporoosissa ihmisen luut saattavat murtua tai katkeilla jopa ilman tapaturmaa, se on merkki luiden huonosta kunnosta. Osteoporoosia esiintyy enemmän vanhemmilla ihmisillä. Sairautta voi ennaltaehkäistä säännöllisellä luuliikunnalla. Luuliikunta tarkoittaa, että urheillaan ''omalla painolla'', esimerkiksi kävely, juoksu ja hyppely on luuliikuntaa, uinti ei ole luuliikuntaa, koska vesi tekee ihmisen painosta kevyemmän ja siinä ei kannatella omaa painoa.

  Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä fyysisen terveyteni ylläpito ''ase'' on venyttely. Henkilökohtaisesti se on minun keholleni erittäin tärkeää, jopa pakollista. Jos minä en venyttele ennen urheilusuoritusta ja urheilusuorituksen jälkeen, lihakseni menevät aivan jumiin. Minulla onkin ollut usein penikkatauti, entiedä onko se virallinen nimi pohkeiden ylikireydelle. Lihasten kireys voi johtaa myös liikuntakieltoon ja fysioterapiaan, jossa lukkotilat aukaistaan. Varsinkin nuorilla niska-hartia alue on usein jumissa, johtuu luultavasti koulunpenkillä istumisesta tai huonosta tyynystä. Onhan syitä toki varmasti muitakin, mutta minulla nämä ovat ne yleisimmät syyt. Niska-hartia alueen kireys on todella ikävää ja yritän ehkäistä sitä venyttelemällä rauhallisesti, vaikka siten että lasken leuan rintakehään kevyesti ja annan pään olla rentona. Pidän asentoa pari sekunttia ja venytän sen jälkeen niskan sivulihaksia kääntämällä päätä hieman toiselle puolelle(edelleen leukarinnassa), ja tietysti sama toiselle puolelle. Teen niska venyttelyt erityisesti aamuisin, sillä yöllä saatan nukkua vaikka kuinka mutkalla. Venyttelyllä myös herätellään kehoa uuteen päivään.

  Jos fyysisestä terveydestä ei pidä huolta, olen varma että ihmiselle tulee joku sairaus/sairauksia. Huomasin sen itsekkin kun en pitänyt reisi- ja pohjelihaksistani tarpeeksi huolta, paine siirtyi polviin, silloin nivelsiteeni löystyivät ja lumpioni lähtivät usein pois paikaltaan. Voin kokemuksesta kertoa, että se muuten sattui! Sen jälkeen aivan kuin heräsin ja aloin pikkuhiljaa pitää parempaa huolta jalkalihaksistani, siinä minua auttoi fysioterapeutti. Hän kertoi hyviä jumppaliikkeitä, joilla voin vahvistaa polven ympärillä olevia lihaksia. Kun sain polven ympärillä olevia lihaksiani kasvatettua, polviongelmatkin jäivät unholaan. En edes miettinyt vaihtoehtoa leikkaus, nuorille tehdyt polvileikkaukset eivät koskaan ole olleet tarpeellisia, vaikka minullakin nivelsiteet olivat erittäin löysät. Nuori on vielä kasvu vaiheessa ja jos kehoa leikellään kesken kasvu vaiheen, voi tulos olla todella huono. Jos leikkaus olisi tehty, luultavasti aikuisena kipuni olisivat kaksinkertaistuneet kasvun takia. Voisin seuraavassa kappaleessa kertoa enemmän kehoni vaivoista ja sairauksista elämäni aikana.

Sairauteni ja tapaturmat

Yritän muistella kaikki ''suuremmat'' sairauteni ja tapaturmat tämän kappaleen aikana, en ota mukaan perustauteja kuten yskä, nuha, kuume, vesirokko ja perustapaturmia kuten kaatuminen josta ei tullut muutakun naarmuja ja mustelmia.

Muistan ensimmäisen suuremman tutkimuksen kun olin seitsemän vuotias, virtsassani tuli paljon verta ja tuon ikäisenä ei menkat pitäisi olla kyseessä. Kävin sitten ensin verikoikeissa Kiuruvedellä, mutta sieltä ei löytynyt mitään hälyyttävää, joten sain lähetteen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Kyssissä sitten otettiin virtsanäytteet ja laajemmat verikokeet, mutta huomattiin, että verinen vuoto oli loppunut lähes kokonaan. Seurasimme tilannetta sitten kotona, kun verikokeista tai virtsanäytteistä ei löytynyt mitään. Päädyimme sitten siihen tulokseen, että kyseessä oli vain joku haavauma. Muistan kun pienenä en ollut yhtään hädissäni tästä tilanteesta, oli kiva vaan käydä ''retkillä'' erilaisissa sairaaloissa. Eihän sitä pienenä tajunnut oikein mitä kaikkea voisi ollut olla. Mutta ihan hyvä vaan kun en turhia ollut stressannut. Stressi ei ole hyväksi minkään ikäisille.

Seuraava tapaturma minkä muistan oli kahdeksan vuoden iässä, kun ajoimme talvella isoveljeni Aleksin kanssa rattikelkalla mäkeä alas mökillä. Mäki ei ollut paras mahdollinen, koska mäen alapuolella oli paljon puita. Niimpä sitten laskimme veljeni kanssa päin puuta ja minun etummainen ylähammas katkesi puoliksi pois. Hammas oli lohjennyt vähän vinosti kun toiselta puolelta näkyi arka hammasydin. Veljelleni ei sattunut mitään, mutta minun suusta tuli paljon verta ja lähdettiin suoraan kyssiin (Kuopion yliopistollinen sairaala). Soitimme sinne jo matkalla, jotta tietäisivät varautua, paikalle pääsimme melko nopeasti ja siellä oli heti vastassa hammaslääkäri.(professori, ylihammaslääkäri Jari Kellokoski) Olin ihan täpinöissäni sillä olin nähnyt hänet yhdessä dokumentissa telkkarissa ja nyt hän hoitaa minun hampaan kuntoon. Ensimmäisenä minulta otettiin hampaasta kuvat ja katsottiin ettei hammas ole uppoutunut sisemmälle ikeniin ja että onko hammas elossa. Yllättävän hyviä uutisia saatiin, sillä hammas oli pysynyt paikallaan ja hammas oli vielä elossa, eli se on kunnossa halkeamasta huolimatta.

Kuvien jälkeen sitten Jari laittoi minulle tukilangan haljenneesta hampaasta viereiseen ehjään etuhampaaseen. Tapaturma oli niin tuore, että uutta muovi palasta ei voiti liimata veren vuodon takia. Pääsimme siis illalla jo kotiin tyrehdyttämään veren vuotoa ja odottelemaan muovi palaa. Olin velli ruoilla kaksi viikkoa, siis siihen asti kun hammasproteesi laitettiin kiuruvedellä. Hammas näytti ihan normaalilta hammasproteesista huolimatta, koska se oli täysin minulle tehty.

Vanhemmalla iällä tekohammas on lähtenyt irti kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Turussa. Olin sm jalkapallo turnauksessa Turussa ja lähdimme illalla käymään kavereiden kanssa kaupoissa. Sitten yksi hieman nopea liikkeinen ystäväni Heidi huitaisi minua vahingossa hengarilla suuhun ja huomasin kun jotain tippui lattialle. Siellähän se puolikas hammas oli, irtoaminen ei sattunut yhtään, mutta olihan se vähän huvittava tilanne. Olin sitten sen viikon ilman hammasta ja Kiuruvedellä laitettiin uusi hammasproteesi.

Toisella kerralla proteesi lähti irti kesken kesätyöpäiväni.(viime kesänä) Olin ruokatauolla syömässä suklaa patukkaa ja en edes heti tajunnut, että hammas oli irronnut, mutta huomasin suussani olevan palan jota en saa purettua kahtia. Otin paperin ja sylkäisin hampaan paperiin, kyllä nolotti olla töissä loppupäivä kun kaikki ihmiset mulkoilivat hieman huvittuneena, kun tervehdin heitä.. No sain sitten taas viikon kuluttua uuden hammasproteesin, koska aijemmin ei aikoja ollut tarjolla.

Kerroin tuossa jo aijemmin hieman polvi vaivoistani, jotka alkoivat jalkapallo harrastuksessani. Ensimmäiseksi sairaalassa minulla epäiltiin juoksijanpolvea tai osgood-slatterin tautia. Juoksijanpolvi- nimike heijastuu heti juoksemiseen, ja niinhän se oli, että oireeni alkoivat juostessa. Kipu polvien ulkopuolella pakotti lopettamaan juoksemisen, kipu tuli varsinkin pitkillä juoksu lenkeillä. Osgood-slatterin taudissa kipu heijastuu polvilumpion alapuolelle jänteen kiinnityskohtaan. Siinäkin kipu tuli juostessa ja varsinkin hyppiessä. (harrastin korkeushyppyä) Sain kolme kuukautta liikuntakieltoa ja käskyn etsiä polvituet, jotka estäisivät kipua. Ostin sprottiasta polvituet, jotka minusta näytti vain nauhoilta. Nämä ''nauhat'' laitettiin kipukohtaan eli polvilumpion alapuolelle. Nämä tuet olivat enemmän osgood-slatterin tautiin, kun juoksijanpolveen ei oikein mitään muuta parannus keinoa kuin lepo. Tuista ja liikuntakiellosta kivut jatkuivat juostessa ja tehdessä nopeita painonsiirtoja jalalta toiselle. Polvet rupesivat lähtemään sijoiltaan tiukoissa kurveissa ja kyykyssä, syy selvisi nopeasti ; en pitänyt tarpeeksi huolta polvea ympäröivistä lihaksista ja kovassa rasituksessa nivelsiteet löystyvät ja joustavat normaalia enempää. Minulla on erittäin huono kipukynnys, joten aina kun polvi lähti sijoiltaan läiskäytin sen takaisin itse. Toisaalta se oli ihan hyvä, koska silloin se on löysimmillään ja sen saa helposti takaisin paikalleen, mutta toisaalta polven sisälle saattaa tulla vaurioita, jos ammattilainen ei ole suorittamassa paikalleen laittamista. Vasen polvi lähti vain kahdesti pois paikaltaan ja oikea polvi sitten neljä kertaa, joka kerta se oli yhtä kivuliasta kuin edelliselläkin kerralla.

Yhdessä jalkapallo turnauksessa Kokkolassa kesken pelin minulta lähti polvi pois paikaltaan ja laitoin sen normaalisti takaisin. Huomasin heti noustessani, että jotain on vialla. Kipu kasvoi koko ajan kun yritin koukistaa toista jalkaa noustessa. Sitten tajusin, että luunpala oli jäänyt oikean polvilumpion väliin ja jalka ei koukistunut vaikka kuinka yritin.  Joukkueen huoltaja kantoi minut autolleen ja ajoimme Kokkolan ensiapuun, jossa odotimme kolme tuntia vuoroamme. Kun sitten pääsin vastaanotolle, lääkäri laittoi minut röntgen- ja magneettikuvauksiin. Kuvissa näkyi luunpala joka oli jäänyt estämään polveani, samalla myös selvisi, että nivelsiteeni olivat erittäin huonossa kunnossa. Mutta täysinäistä hätätilaa ei enää ollut, kun sain kipulääkettä kivutkin hävisivät. Lääkäri totesi, että minut pitäisi leikata Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, koska Kokkolan sairaala ei kuulu sille sairaanhoitopiiriin jossa minä olen. Se oli siis varmaa, että en pelaisi turnauksessa enää ja voi olla että en pelaisi pitkään aikaan. Sain päättää jäänkö kannustamaan tytöt voittoon vai lähdenkö taksilla yksin Kuopioon leikkaukseen, päätös oli helppo sillä sain hyvät kipulääkkeet ja tukiliinan polveeni niin pystyin jäämään kannustaman tyttöjä. Kokkolassa ei ollut sopivia pyörätuoleja vapaana, joten jouduin menemään kepeillä. Se oli erittäin haastavaa, sillä toista jalkaa en saanut koukistettua yhtään ja matkat pelikentille olivat todella märkiä ja mutaisia kun oli satanut koko viikon. Äiti ja isä eivät olleet silloin Kokkolassa, joten he eivät pystyneet oikein arvioimaan valintaani, tietysti he olivat huolissaan. Sen takia he tulivat jo kahden päivän päästä hakemaan minua, koska liikkuminen ja päivittäiset rutiinit tuntuivat välillä todella vaikeille. Esimerkiksi vessaan menemienn oli todella hidasta ja vaivanloista, vaikka sen pitäisi olla helpoin rutiini ihmiselle. Äiti ja isä toivat minulle oman pyörätuolin, jossa oli jalkatuki joka piti toisen jalkani suorassa, jotta säästyisin lisävaurioilta. Olin sitten vielä Kiuruvedellä kuukauden pyörätuolissa, koska tilanne ei ollutkaan niin paha kun aluksi Kokkolassa arvioitiin. Sitten oli kyssissä lääkärit katsoivat polveani ja antoivat suoraan suoneen vahvaa kipulääkettä, sillä he päättivät vääntää jalan koukkuun ilman leikkausta. Se sopi minulle, koska leikkauksesta olisi pidempi toipumisaika kuin tästä. Olihan se tietysti kivuliasta, mutta sen jälkeen pystyin jo varaamaan painoa keppejen tuella kipeälle jalalle.

Sain kyssistä lähetteen fysioterapiaan Janne Peltolalle, joka kuntouttaisi ja hieroisi kipeitä reisi ja pohje lihaksiani. Janne sanoi jo heti ensimmäisellä kerralla, että tuloksia ei synny hetkessä vaan pitää olla kärsivällinen ja aloittaa pienillä harjoituksilla. Jumppailin sitten kuukausia joustonarulla, pikkuhiljaa rupesin huomaamaan tuloksia. Sain Jannelta polvituet, jotka pitäisivät polvi lumpiot paikallaan ja ne tosiaan toimivat! Palasin sitten syksyllä takaisin jalkapallo harjoituksiin, sillä talvella oli matka Espanjaan ja halusin olla Espanjan peleissä huippukunnossa. :)

Seuraavaksi kerron leikkauksistani, joista ensimmäinen oli nielu ja kitarisa leikkaus. Ne leikattiin minulta kuorsaukseni takia ja risat olivat erittäin suuret. Olin leikkauksen aikaan 8-9 vuoden ikäinen. Olin vain yhden yön leikkauksen jälkeen sairaalassa, sillä kaikki meni niin kuin pitikin. Nykyään ei huomaa mitään eroa, että onko risat vai ei.

Seuraava leikkaukseni oli ihan normaali luomen poisto niskasta, luomi päätettiin poistaa suuren koon takia, suurista luomista saattaa nimittäin tulla ihosyöpää. Olin silloin kymmenen vuotias. Operaatio suoritettiin Kiuruveden terveyskeskuksella puudutusaineella. Minua ei siis nukutettu vaan luomen viereen laitettiin puudutusainetta joka puuduttaa koko alueen, jotta en tuntisi mitään kipua. Se oli tosi jännä kokemus, sillä en ennen ollut hereillä leikkauksessa. Mutta eihän se millekkään tuntunut ja jälleen kaikki meni hyvin. Pieni arpi vaan jäi, nykyään siinä ei huomaa mitään.

Huomasin neljätoista vuotiaana päässäni kasvavan valkoinen kova patti ja se häiritsi hiusten hoitoa, koska se oli todellakin iso. Arpi tuli alunperin halosta, joka putosi päähäni halkovajasta, mutta se oli alkanut kasvaa. Kävin näyttämässä arpea Iisalmessa kirurgille ja hän päätti ottaa sen nyt heti leikkauksella pois. Jälleen kerran minulle laitettiin päähän puudutuspiikki ja hiuksiakin leikattiin hieman, ettei leikkaushaava tulehdu. Leikkauksen jälkeen kaikki oli ok, mutta kotona kipua ilmeni vähän, koska päässä on paljon verisuonia ja se vuoti paljon verta. Sain pestä hiukset vasta viikon päästä ja kyllä vähän ällötti olla verisillä ja rasvasilla hiuksilla.:(

Haava kuitenkin parantui ihan normaalisti ja kaikki oli taas mennyt hyvin ja olin palveluun tyytyväinen !

Seuraavassa ''patti'' leikkauksessa ei kaikki mennytkään sitten ihan putkeen. Havaitsin 15- vuotiaana rinta-kaula alueellani patin, joka muistutti hieman finniä mutta se oli todella iso ja täysin valkoinen. Näytin sitä ensin terkkarille, siellä neuvottiin vain puristelemaan sitä, jotta mätä tulisi ulos. Siis hänenkin mielestä se oli finni, joka oli vähän tulehtunut. No mitään muutosta ei näkynyt ja päätin varmuuden vuoksi käydä tarkistuttamassa patin Kiuruveden terveyskeskuksella. Siellä oli sitten ihmisiä, jotka tiesivät ihomuunnoksista. Lääkäri katsoi pattiani ja pähkäili hetken ja päätti kutsua toisen lääkärin varmistamaan näkynsä. Ja niinhän se oli, minulla oli kasvain. He eivät ennen olleet nähneet vastaavaa, eivätkä he osanneet sanoa oliko kasvain hyvä- vai huono laatuinen kasvain. Huonolaatuinen kasvain merkitsee syöpää, en osannut olla huolissaan, koska se ei tuntunut yhtään syövälle vaikka se oli kasvanut sisälle päin nelisen senttiä. Sain lähetteen Iisalmeen kirurgille, että kasvain leikattaisiin ja tutkittaisiin, että olisiko se hyvä- vai huono laatuinen kasvain. Heti seuraavalla viikolla lähdin sitten tutkittavaksi ja ehkä jopa leikattavaksi Iisalmeen. Siellä oli sama lääkäri kuin viime leikkauksessakin, joten olin luottavaisin mielin. Viimeksikin kaikki onnistui niin kyllä onnistuu tälläkin kertaa. Hän sitten päätti leikata kasvaimen. Sama rutiini kuin viimeksikin puudutusaine ja en tuntenut mitään. Lääkäri laittoi sisäiset tikit, jotka eivät päälle päin näkyneet ollenkaan. Mutta heti ensimmäisenä iltana huomasin, että leikkaushaava on hieman auennut ja se repsotti aukinaisena. Kävimme sitten äitini kanssa äidin tädin(Sisko) luona samaisena iltana, sillä hän on Kiuruvedellä lääkärinä. Hän huomasi heti saman kuin minäkin, arpi on auennut ja sisäiset tikit näkyvät hieman. Sisko käski minun mennä heti seuraavana päivänä takaisin Iisalmeen ja olla kastelematta haavaa, jotta se kuivuisi. Seuraavana päivänä Iisalmessa laitettiin uudet tikit, jotka näkyivät, mutta pitivät haavan suun kiinni. Minun piti pitää suojalappua kaksiviikkoa ja vaihtaa se kerran päivässä. Unohdin sitten yhtenä päivänä vaihtaa lapun ja tajusin että haavalappua ottaessani pois se haiskahti pahalle. Avasin lapun varovasti ja haava oli kuin kuoppa, täysin auki. Sieltä vuosi keltaista mätää, joka haisi kauhealle. Lähdin sitten suoraan terveyskeskukseen ja siellä vaan sanottiin, että pitää pitää haava puhtaana. Sille siis ei voinut enää tehdä mitään. Kyllä harmitti! Siihen päälle kasvoi punoittava arpi, joka on koholla. Pikkuhiljaa arpi alkoi mennä mustaksi, kun arpi oli täysin musta, päätin lähteä Iisalmeen tarkastuttamaan sen , sillä arpien ei pitäisi olla mustia ja kosketusarkoja. Siellä pääsin suoraan ihotautilääkärille, joka totesi minulla olevan keloidi niminen sairaus. Olen perinyt sairauden äitiltäni, sairaus on erittäin harvinainen.  Vain 3% valkoihoisista sairastaa sitä! Keloidi on siis ylisuuri arpeutuma, joka voi kasvaa monta vuotta ennenkuin se rauhottuu paikalleen. Nykyään siis minulla vältellään leikkauksia, sillä esim. leikkausarvet suurentuvat erittäin massiivisiksi ja kivuliaiksi. Minulta otettiin kuvat keloidista, jotta niitä voitaisiin vertailla tulevaisuudessa. Minulla oli sitten kuukauden välein kontrolli käynnit Iisalmessa. Viime kontrolli käynnillä kuukausi sitten minulla todettiin keloidissa uusi muunnelma, joka oli saattanut johtua kloorivedessä olevista kemikaaleista. Lääkärit päättivät, että minulla aloitetaan kortisooni piikitys toukokuussa, kortisoori vähentäisi kipua, punoitusta ja turvotusta.

Tässä oli tähän mennessä minun suurimmat sairaudet ja tapaturmat.

 1. Rannetuki kuulantyöntöön,pitää ranteen paikoillaan. 2. Kyssistä saatu polvituki, joka tukee polvilumpiota. 3. Muistathan käyttää lajiin sopivia varusteita! Liikunta on välineurheilua. Kuvassa minun moukarinheitto kengät ja hanska. 4. Polvituki joka on itse netistä tilattu, periaate samanlainen kuin kyssistä saadussa tuessa.

1. Kasvain juuri ennen leikkaussaliin menoa. 2. Kotona leikkauksen jälkeen, sisäiset tikit. 3. Leikkaushaavan revettyä uudet tikit. 4. Leikkaushaava repesi jälleen ja Kiuruveden lääkärit päättivät olla tekemättä mitään. 5. Juuri ennen tikkien pois ottamista, haavasta vuoti paljon mätää ja verta. 6. Keloidi muuttui uinnin jälkeen tumman violetiksi. Kuva vastaa melkein tämänpäivän keloidia, mutta siihen tulee muutoksia ensikuussa kortisooni hoidon alettua.

1.Kuva lohjenneesta hampaastani

Sosiaalinen terveyteni

 Sosiaalisen terveyden ylläpito on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeää, sillä ilman sosiaalisia kanssakäymisiä huomaa heti, että psyykkinen- ja sosiaalinen terveys kärsii. Samalla kun on ihmisten kanssa tekemisissä, ihmisen mieli pysyy korkeana. Ihminen tarvitsee päivittäisesti keskustelua ja kuuntelemista henkisen hyvin voinnin ylläpitämiseksi.

 Ylläpidän omaa sosiaalista terveyttäni ystävien ja perheen avulla. Mutta varsinkin uusien ihmisten tapaaminen edistää sosiaalisuutta. Silloin annettaan toiselle ihmiselle ensivaikutelma itsestään ja saadaan toisesta ihmisestä ensivaikutelma. Jokainen voi vaikuttaa ensivaikutelmaan olemalla oma itsensä ja olemalla avoin. Vaikka toiseen ihmiseen tutustuminen on aina hieman jännittävää on muistettava, että myös toista jännittää. On vain yritettä rentoutua ja olla juuri se mitä oikeasti on eikä esittää jotain aivan muuta kuin on. Toiselle on annettava oikeanlainen kuva itsestä ja olla jopa hieman utelias toisesta. Vain tutustumalla löytää uusia ystäviä ja tuttavia! 

Sosiaalisia taitoja tarvitsee varsinkin töitähakiessa ja erityisesti työhaastattelussa. Silloin on oltava tarpeeksi sponttaani, mutta on osattava myös kuunnella mitä työnantajalla on sanottavaatai kysyttävää. Ihanteellinen työhaastattelu etenee kuin vuoropuhelu ja se on luontevaa molemmilta osapuolilta. Sosiaalinen ihminen saa paljon helpommin työpaikan kuin hiljainen ihminen, joka ei käy keskusteluja päivittäin.

Epäsosiaalinen ihminen on vaarassa syrjäytyä ja masentua, silloin muidenkaan ihmisten ei tee mieli tututstua ihmiseen joka tekee pahaa itselleen. Epäsosiaalisuutta voi hoitaa vain keskustelemalla ihmisten kanssa, jos ei ole ystäviä tai läheisiä, jotka voisivat kuunnella ja keskustella niin kannattaa kysyä apua esimerkiksi terveyskeskukselta tai terveydenhoitajalta. Alkuun voisi auttaa harrastukset, varsinkin ryhmä liikuntaharrastuksissa tapaa paljon uusia ihmisiä. Kun tykkää lajista, niin alkaa mielummin tutustuakkin muihin ihmisiin. Harrastuksien kautta saattaa löytää elinikäisiä ystäviä. Vakavimmissa tapauksissa alanammattilaiset osaavat varmasti auttaa ja rohkaista päivittäisiin kanssakäymisiin. 

Jos minulla on jostain asiasta paha mieli, kerron sen ystävilleni tai perheelleni, myös se on sosiaalisuutta kun uskaltaa olla avoin ja kertoa mitä tuntee. 

Psyykkinen terveyteni

Psyykkinen terveys on kaikille ihmiselli tärkeää terveyden kannalta, koska pään sisäinen terveys ehkäisee esimerkiksi masentumista ja mielipohjaisia sairauksia, kuten syömishäiriöitä.

Minä ylläpidän psyykkistä terveyttä urheilulla. Se tuottaa minulle iloa ja saa minut rentoutumaan, hikisuorituksen jälkeen kehoon vapautuu ''hyvän olon energiaa''. Jos minulla on huono päivä, saan sen helposti paremmaksi vaikka juoksulenkillä. Urheillessa unohtaa kaikki mieltä painavat asiat ja keskittyy vain suoritukseen. Mutta myös pelkkä lukeminen ja hevosten harjaaminen auttaa parantamaan mielialaa, sillä lukeminen saa myös ajatukset muualle, koska kirjan lukemiseen täytyy keskittyä kunnolla, jotta ymmärtää mitä lukee. Ja hevosten harjaaminen rauhoittaa ja tuottaa hyvää mieltä molemmilla, sillä molemmat nauttii siitä.

Jos en saa mielestäni pahoja asioita ja mieltäni painaa lähes joka päivä, tiedän mitä tehdä. Puhun silloin ystävilleni tai perheelle, mutta jos tunnen asian olevan liian raskas heidän kuullakseen tai en halua heidän tietävän asiasta otan yhteyttä suoraan ammattilaiseen. Tiedän paljon ihmisiä Kiuruvedenkin terveyskeskukselta, jotka osaavat auttaa nuoria mieltä painavissa asioissa, sillä heidät on koulutettu siihen. Neuvolan puolella on terapeutteja, jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan pahatkin asiat ja pyrkivät auttamaan. Mutta jos haluaa juttuseuraa esimerkiksi yöllä, on olemassa erilaisia nuorten puhelimia, puhelimen toisessa päässä on aikuinen joka vastaa ja kuuntelee huolesi. Ainakaan avunpuutetta ei ole.

Minä itse tunnen olevani psyykkisesti tällä hetkellä terve ja psyykkinen terveyteni on pysynyt vakaana nyt vuoden ajan, eli ei ole tullut yhtäkkiä jaksoja jolloin olisi mieli maassa ja jaksoja joissa olisi perus asiat kunnossa. Tietysti minullakin on välillä huonompia päiviä ja hetkiä, mutta ne ovat pysyneet vain hetkellisinä. Koirani lopettaminen oli minulle aika kova paikka sillä olin niin kiintynyt häneen ja hän oli vasta ''keski-ikäinen'' collie. Tuntui järkyttävälle, että koirallani olisi ollut ainakin puolet elämästään vielä kokematta. Mutta järki tuli väliin, koira oli sairastunut syöpään, häntä ei olisi enää voinut parantaa. En olisi jaksanut pitkään katsoa, koiraa joka ei voinut enää nousta ylös. Viimeiset päivät koiramme Camu oli neliraaja halvaantunut, silloin koirastakin näki jo kuinka paljon hän halusi päästä parempaan paikkaan ja olla taistelematta.

Onneksi minulla oli paljon tukijoita ja pääsin menetyksestä yli, vaikka eihän lemmikkiä ikinä voi unohtaa. Ylipääsemisessä minua helpotti hyvien asioiden muistelu, eikä halvaantuneen koiran kärsimyksien muistelu. Tämä sama menetelmä toimii myös ystävän tai rakkaan menettäneelle, hyvät muistot ja yhteiset kokemukset ovat aina tärkeintä surevalle.  Suruaikaan saa itkeä jos itkettää, se helpottaa kyllä ajan myötä. Joillekkin menetyksestä toipuminen vie vähemmän aikaa ja joillekkin enemmän aikaa, kukaan ei ole määritellyt kauanko toipuminen kestää. Se on henkilö kohtaista.

Kehoni päivittäinen hoito

 Kerron kehoni hoidosta ruumiin osien mukaan, sillä silloin voi kertoa enemmän yksityis kohtaisesti kehon tervyedestäni.

Hiukset

Hiusteni terveyttä ylläpidän pesemällä ne aina urheilusuorituksen jälkeen vedellä ja shamppoolla vähintään neljä kertaa viikossa. Kun pesen hiuksiani shamppoolla, kastelen ensin hiukseni kädenlämpöisellä vedellä ja sitten puristan liiat vedet pois ja vaahdotan shamppoon hiuksiini. On tärkeää laittaa shamppoota varsinkin hiuksen tyveen, joka puolelle päätä myös niskaan ja korvien taakse. Kun shamppoo on vaahdotettu kunnolla, huuhtelen sen lämpimällä vedellä, hieman kädenlämpöistä kuumemmalla, jotta kemiallinen reaktio nopeutuisi. Shamppoon pestyäni kokonaan päästäni, puristan jälleen hiukseni pyyhekuiviksi. Pyyhekuiva tarkoittaa hiuksia joista ei enää tipu vettä kun niitä ei puristele. Lisään hoitoaineen latvoihin, EI TYVEEN, sillä jos sen laittaisi hiuksien tyveen, hiukset näyttäisivät rasvaisilta. Annan hoitoaineen vaikuttaa kaksi minuuttia ja huuhtelen hiukset kylmällä vedellä. Kylmä vesi varmistaa, että shamppoo ei tee enää kemiallisia reaktioita. Pesen hoitoaineen huolellisesti pois hiuksistani ja kuivaan hiukseni pyyhkeellä. Käytän harvoin hiustenkuivaajaa, sillä kaikki lämpötuotteet huonontavat hiusten kuntoa ja saattavat aiheuttaa kaksihaaraisia lisää. En myöskään harjaa/kampaa hiuksiani märkinä, koska silloin hiukset ovat herkimmillään lähtemään irti. Kun hiukset ovat kuivuneet lisään suihkutettavaa hoitoainetta latvoihin, jotta saisin kaikki takut harjattua. En kummiskaan rupea repimään hiuksia, sillä kuivanakin hiuksia lähtee helposti jos riuhtoo liian kovasti. 

Pidän hiuksiani suurimmaksi osaksi kiinni pompulalla iha hygienian vuoksi, sillä teen kotona aika paljon ruokaa. Mutta myös urheilessa hiukset eivät ole edessä, kun ne ovat pompulalla kiinni.

Jos käytän lämpötuotteita kuten suoristusrautaa, ennen suoristamista suihkutan hiuksiin lämpösuojaa joka suojaa hiuksia huonontumiselta ja säädän lämpötilaa mahdollisimman pienelle. Lämpösuoja suojaa vain tiettyyn lämpötilaan asti, lämpötila lukee suihkepullossa, lämpösuoja suihketta voi ostaa ihan normaalista marketistakin, mutta kampaajilla on korkeammille lämpötiloille olevia lämpösuojia. 

Minä värjään hiustyveni yleensä kerran kuussa, sillä minun oma hiusvärini on tumman ruskea. Rupesin jo ala-asteella vaalentamaan hiuksiani, aluksi ihan vain raidoittamalla ja pikku hiljaa vaaleammaksi värjäämällä. En jotenkin luota värinpoistoihin, sillä poiston jälkeen pitäisi värjätä hiukset ja se kuluttaisi hiuksia erittäin paljon. Sain kuudennella luokalla hiukset värjättyä niin vaaleiksi kun halusin, joten nykyään vain värjään kahden tai kolmen sentin juurikasvun. Pyrin kummiskin säästelemään värjäyksen kanssa, annan siis ruskean värini kasvaa reilusti esiin ennen värjäystä, jotta koko väri purkki tulisi käytettyä. Säästän myös rahaa värjäämällä hiukseni kotona äitini kanssa, äitini oli ennen sairaseläkettään kampaaja, joten hän tietää varmasti mitä tehdä. Saan värini äidin vanhalta kampaamolta, jonka omistaa nykyään tätini. Äitini myös leikkaa latvani kotona kampaamo välineillä säännöllisesti, yleensä parin kuukauden välein.

Varsinkin talvella hiusten hyvinvointiin vaikuttaa ruokavalio, varmista että saat tarpeeksi sinkkiä, biotiinia ja A- vitamiinia. Jos sinulla hiusten lähtö on normaalia suurempaa, voi olla kyse sinkin puutteesta. Biotiinin puute taas saattaa johtaa hiusten ohenemiseen ja värin haalistumiseen.  A-vitamiini tuottaa hiuksiin hyvää talia, joten pidä huoli, että saat riittävästi A-vitamiinia.

Sinkkiä saa esimerkiksi lihasta, juustosta ja maksasta, biotiinia saa viljasta ja hiivatuotteista, A-vitamiinia saa naudanmaksasta ja maksalaatikosta. Minä kun olin leikannut hiukseni yläkoulussa lyhyeksi ja halusin niiden kasvavan taikaisin pitkiksi, käytin erilaisia ravintolisiä, jotka kasvattivat hiuksia ja myös kynsiä. Käytin sinkkiä ja magnesium tabletteja, joita sai ihan tavallisesta marketista ravinnelisänä. Minun hiukseni ovat kuitenkin ''karheaa tyyppiä'' (kampaamo kieltä), se tarkoittaa että minulla on paksut ja nopeasti kasvavat hiukset ja väri tarttuu hiuspohjaani erittäin huonosti. Suomalaisilla naisilla on yleensä liukas hius tyyppi, eli hiukset kasvaa hitaammin, väri tarttuu hyvin ja hiukset ovat ohuehkot. 

Kasvot

Hoidan kasvojani päivittäin, tavalla tai toisella, halusin tai en. Puhdistan aamulla kasvoni kylmällä vedellä, sillä se herättää kasvot ja puhdistaa silmät rähmästä, laitan myös kevyttä päivä voidetta. Meikkiä käytän noin kolme kertaa viikossa, enkä edes paljoa. En meikkaa paljon, koska huomaan meikin vaikutukset heti seuraavana päivänä, kasvoihini on ilmestynyt finnin alkuja. Tämä johtunee siitä, että olen erittäin laiska pesemään meikkini pois kunnolla ja aamuisin minulle tulee aina kiire. Minulla oli viime kesänä ripsienpidennykset, jotka laitettiin kampaamossa liimalla kiinni minun omiin ripsiini. Huomasin tekoripsien karistessa irti, että omat ripseni olivat lyhentyneet rajusti. Liima tekoripsissä on niin voimakasta, että oma ripsi saattaa lähteä irti tekoripsen mukana. Tiedän kummiskin, että omatkin ripset lähtevät joskus irti ja kasvavathan ne takaisin ajan myötä.

Vartalo

Koko kehoani hoidan useammin kuin kerran päivässä. Aamuisin laitan deodoranttia, jottei hiki haisisi päivän mittaan ja laitan heti aamusta puhtaat vaatteet päälle. Puhtauden vuoksi vain farkkuja saa pitää päällä päivää pidempään, kaikki muut vaatteet on vaihdettava päivittäin.

Urheilusuorituksien jälkeen pesen vähintään kainalot, niskan ja kasvot kylmällä vedellä, mutta jos on mahdollista niin käyn suihkussa ja pesen vartalon vartaloshamppoolla. Shamppoo ja kylmä talvi kuitenkin kuivattaa paljon ihoa, joten kosteutan ihoani aina suihkun/saunan jälkeen kosteutus voiteella.

Olen erittäin tarkka varsinkin käsien puhtaudesta, pesen käteni päivän aikana vähintään kuusi kertaa, sillä päivän aikana ollaan kosketuksissa erilaisien likaisten asioiden kanssa. Esimerkiksi kätellessä voi saada toiselta jonkun viruksen josta tulee nuha tai kuume. Suurimpia bakteeripesäkkeitä koulussa ovat vessat ja oven kahvat. Oletko koskaan miettinyt, että kuinka moni ihminen on saattanut istua juuri samalla julkisen vessan pöntöllä kuin sinä nyt? Julkisissa vessoissa on muistettava hygienia, nimittäin juuri sinun vessastasi voi tarttua jokin sukupuolitauti. Minä ainakin laitan jokaisessa julkisessa vessassa vessanpöntön reunoille vessapaperia niin ettei ihoni koske mihinkään pöntön osaan. Silloin olen turvassa erilaisilta taudeilta. Vessakäynnin jälkeen on myös muistettava pestä kädet huolella (paljon onnea vaan-laulun kestoisesti). 

Ravitsemus

Aamuisin minä en osaa oikein syödä mitään, paitsi joskus jonkun leivän saatan syödä. Tiedän että tämä ei ole terveydelle hyväksi, sillä aamuisin pitäisi saada yön aikana kulutetut energia varastot täytettyä. Mutta minulle tulee aina huono olo jos syön paljon aamulla, ruoan siasta otan mehu lasin.

Päivän ensimmäinen ateria on koulussa, kouluruoka. Syön jokainen ruokatunti ruokalassa, sillä koulun ruoka on erittäin terveellistä ja täyttävää, sen ansiosta jaksaa koko koulupäivän. Ruokajuomana käytän maitoa.

Koulupäivän jälkeen syön välipalaa, yleensä se on hedelmiä,marjoja,leipää tai muroja. Juon samalla vettä, jotta iho kosteutuisi ja ettei tulisi nestehukkaa.

Noin viiden maissa syön kotitekoisen iltaruoan ja se vaihtelee suuresti eri päivinä. Joku päivä voi olla lihapullia,perunamuusia ja salaattia ja toinen päivä voi olla keittoa. Minulla ei siis ole mitään tiettyä ruokavaliota, kuten vaikka kasvissyöjällä vaan olen täysin kaikki ruokainen.

Seitsemän ja kahdeksan välissä syön kevyttä iltapalaa, se on hyvin välipalan kaltainen eli muroja, marjoja, leipää ja hedelmiä.

Liikunta

Harrastan monipuolista liikuntaa noin 5 kertaa viikossa liikuntaa, 2-3 tuntia päivässä. Liikunta harrastuksiani ovat esimerkiksi jääkiekko, jalkapallo, lenkkeily, moukarinheitto, korkeushyppy ja kuulan työntö. Pidän paljon erilaisista lajeista, mutta minusta joukkuelajit ovat mukavampia kun saa tavata ystäviä ja tuntee olevansa tärkeä. Yksilölajeissa voi harjoitella omaan tahtiin ja se on välillä ongelmallista kun ei millään löydy valmentajaa. 

Kaksi kertaa viikossa harrastan vauhdikkaampaa liikuntaa, jossa tulee kunnolla hiki ja hengästyy, kolme kertaa viikossa minulla on hieman rennompia harjoituksia. Viikonloppuisin pidän kaksi vapaapäivää, koska yleensä silloin on pelit ja muut kisat. On myös hyvä antaa kehon palautua kunnolla raskaammista urheilu suorituksista.

 1.Kuvassa kaikki vartalon hoitotuotteeni. 2. Kaikki hiusten hoitotuotteet. 3. Päivittäiset meikkini.

lähteet: wikipedia.org, www.psshp.fi